Substanssia!

Terapiaosastolle on viime aikoina "ilmoittautunut" ihania uusia lukijoita, myös monia sellaisia, joilla ei ole lapsettomuustaustaa eikä siten yhteistä historiaa aiemman blogini kautta. Nyt ylläripyllärinä olen saanut kunniamaininnan Puolitien blogista! Ilmeisesti blogissani on kuin onkin jotain substanssia, sillä olemme toisillemme varsin tuoreet tuttavuudet ja silti tällainen tupsahti. Kiitos Puolitie, olen otettu!

Tunnustuksen saamiseen kuuluu velvollisuus paljastaa kahdeksan satunnaista faktaa itsestään, joten tässäpä näitä:
1. Olen kiinnostunut teatterista, taiteesta ja designista
2. Kuulun Teostoon. Rahantuloa ei voi estää, varsinkin kun pöytälaatikossani on valtava määrä lyriikkaa suomeksi ja englanniksi, mutta vain kaksi tekstiä on päätynyt tositoimiin (toinen ihan oikealle pitkäsoitolle ja toinen nettijakeluun). Hahaha!
3. Kohdan kaksi tolalle on pitänyt tehdä jotain jo vuosia, mutta en ole saanut aikaiseksi
4. Kohdan kolme perusteella lienee fakta, että olen laiska ja/tai saamaton
5. Olen käynyt terapiassa (ei liity mitenkään kohtiin 2-4)
6. Inhoan shoppailemista jos on pieninkään tarkoitus löytää jotain tiettyä. Sellaista ei koskaan löydy. Siksi päädyn yleensä ostamaan kirjan
7. Kirjoista tuli mieleeni, että rakastan Terry Pratchettin huumoria
8. Haluaisin julkaista runokirjan (pitkäaikaisin haaveeni).

Tunnustuksen haluan jakaa eteenpäin kahdelle blogille, joita olen seurannut molempien alkumetreiltä asti. Molemmat käsittelevät samaa asiaa, mutta täysin eri näkökulmista:

PNG:n Maailma Mustavalkoinen kuvasi kuvin niin minun kuin monien muidenkin lapsettomuustaipaleen vaiheita. Miltä oman lapsen kuolema kohtuun, keskenmenot, lapsettomuuden tuska ja hedelmöityshoitojen raadollisuus tuntuvat ja miten lapsettomuus voi repiä rikki niin ystävyys- kuin sukulaisuussuhteetkin. Vielä pingviinien matkan jälkeenkin PNG jaksaa jatkaa työtään lapsettomien asialla, nyt ihanien kettuaiheisten joulukorttien muodossa. Kiitos PNG verrattomasta vertaistuesta silloin ja yhä!

Salamatkustajan "Vähän kehnompi äitiblogi" sai taasen alkunsa odottamattomista viivoista raskaustestissä, minkä olisi tuolloin pitänyt olla minulle signaali suojautua juoksuhautoihin ja lopettaa blogin lukeminen ensimmäiseen lauseeseen, mutta kuinkas kävikään. Teksti osui ja upposi. En ole ehkä koskaan nauranut niin paljon, kuin nauroin Salamatkustajan odotusaikaisille postauksille. Silkkaa ilotulitusta. Sama hauska tyyli jatkui lapsen syntymänkin jälkeen, joten olen edelleen koukussa.